Muistan Mustanruusun,
tuon kukan kauneimman,
hän on neitosista suloisin.
Uudisraivaajaksi tuo kukka kaunehin,
taisi olla suurituloisin.
Moni henkipatto ja lännensankari,
ahkerasti häntä riiasi.
Joskus Mustaruusu, sai yöstä dollarin,
kunhan kiitti sekä niiasi.
Ehkä voit sä vielä muistaa
tuon vanhan saluunan
sekä kauniin Mustanruusun,
kukan preerian.
Kerran omaa kultaa myös itse kaipasin,
koitin sitä saada rahalla,
mutta Mustaruusu, tuo kukka kaunehin,
otti ehdotuksen pahalla.
Monta kertaa silti mä häneen rakastuin,
vaikka petyin aina syvästi.
sillä tuohon aikaan, myös kukka kaunehin,
sanoi aamun tullen hyvästi.
Kultakuumeen aikaan, kun hieman rikastuin,
ihmeen hyvin meillä synkkasi.
Yhden hän kai jätti ja toisen unohti,
loput kylänväki lynkkasi.
Viimein mustaruusu, tuo kukka kaunehin,
tahtoi olla ainokaiseni,
mutta päivää ennen kun siitä kuulla sain,
alttarille saatoin naiseni.
Ehkä voit sä vielä muistaa
tuon vanhan saluunan
sekä kauniin Mustanruusun,
kukan preerian.
Musta ruusu © Oiva Utumaa
Kommentit