Poutapilvet pumpuliinsa
jälleen hahmojansa piirtää.
Joskus niitä mukava on
uusiin muistikuviin siirtää.
Kun aho tuoksuu mansikalle,
ja heinäsirkka soittaa,
niin eihän sitä koskaan
tiedä miloin onnen päivän koittaa.
Kun aurinko paistaa
ja hellii vielä helle,
ja kun niityn rauha tuoksuu
vielä hetken vapaudelle,
valon tuokioille
ja metsämansikoille,
poutapilven pumpulille,
ja unelmille kutsuville.
Saa sirkka soittaa viuluansa
horsman kukan alla.
Se soittelee päivän valosta
ja auringon hehkun palosta,
suuresta elämän mahdista,
mutta ei, sitä edelleenkään ahdista.
Se kun kesän lapsi vain on
ja aina niin huoleton.
© Oiva Utumaa
Kommentit