Kevät tanssii jo unessani
jättäen taakseen varjot joita
vielä hetki sitten kannoin sylissäni,
kuin koira, uskollisesti,
mutta väsyneenä.

Näin puolenkuun palon aikaan
valon tunnit täyttävät taivaan,
ja huomaan olevani elossa,
vaikka talvi vielä tekee taikojaan,
silmin palavin, sävelin sanattomin
kuin myrskynlapsi 
puolenkuun aavan alla.

Olen taas elossa,
osana mennyttä ja tulevaa 
sekä osana uutta kevättä,

ja osa minusta
sai keväästä 
uuden alun.

Lumivalkean hiljaisuudessa
© Oiva Utumaa