Entä jos ei olekkaan juhlatuulella,
täytyykö silloinkin hymyillä,
antaa silmiensä loistaa,
olla onnellinen hammasta purren,
vai huutaa että:
Kyllä perkele kaikki on hyvin.
Niin helevetin hyvin!
Sielun syvyyksissä,
sydämen sopukoissa
asuvat kyyneleet,
hetket onnen, ahdistus,
tuokiot riemun
sekä kaipaus
ja sieltä kumpuavat
myös lorut leikkisät.
Mistä on pienet pojat tehty,
mistä on pienet tytöt tehty...
Niin, mutta mistä on
juhlat pienet tehty?
Päivämääristä pakkasessa,
paukkeesta uudenvuodenyön yössä,
kynttilöistä kirkkomaalla,
karnevaaleista kaduilla...
Aina ei voi olla juhlatuulella,
tai ainakaan minä en voi.
Ja jos sitä vain kalenteriin katsoo,
niin välillä ahdistaa.
Et silloin viimeksikään ollut juhlatuulella,
huono ihminen siis...
Mutta ehkä sitä ei aina tarvitse
ja eihän ei aina voi.
Omat syntymäpäivä juhlat
voi sentään aina siirtää
ja viettää niitä silloin kun sopii,
silloin kun on juhlatuulella...
Niin, kyllä minussakin
pieni inhimillisyys asuu,
vaikka kuusen kynttilät eivät
enää loistakkaan.
Juhlin sitten taas,
kun olen juhlatuulella.
© Oiva Utumaa
Kommentit