Taas askeleet ahkerat aamussa vie, 
ne seuraavat ylhäistä matkaa. 
Sen välkkyvän auringon autereen tie,
saa kuulaana kulkuaan jatkaa.

Luot toiveita lumisen lumouksen maan,
ja sitä mun sieluni halaa.
Sen aarteita välkeessä ihailla saan,
ja kuutamo illassa palaa.

Sä aikojen maa jaksat kunnioittaa,
myös aikaasi aamussa suurta.
Sen saa tunnustaa ja maataan rakastaa 
ja olla sun sukusi juurta. 

Oi valoni mun loistat kirkkaana kun,
taas aarteeksi autereen nousit.
Sai hohteessaan maa suudella maailmaa,
kun seppeleen sydämeen sousit.

Taas askeleet ahkerat aamussa vie, 
ne taittavat hangilla matkaa.
Taas askeleet ahkerat aamussa vie,
ja jaksavat lauluaan jatkaa.

Autereen aarteita astellessa Oiva Utumaa