Aurinko asteli nukkumaan, 
pilven taakse uinumaan
unta rauhaisaa katsomaan, 
sinitaivaan purppuraan.

Nyt se nukkuu talviunta,
ja sen uniin sataa lunta,
ja kuura värjää hiukset sen
ja posket punaa pakkanen.

Aurinko asteli nukkumaan,
mutta herää taas 
huomenna unestaan,
sylistä sinisen utumaan,
mutta nyt sen on
astellut tutumaan.

Ei heinäsirkka soittanut, 
on hellepäivä koittanut,
vaan maassa lumihunnun maan 
saan kevään aina uudestaan.

Nyt se nukkuu talviunta,
ja sen uniin sataa lunta
ja kuura värjää hiukset sen
ja posket punaa pakkanen.

Aurinko asteli nukkumaan,
mutta herää taas 
huomenna unestaan,
sylistä sinisen utumaan,
mutta nyt se on 
astellut tutumaan..

Helmassa suloisen takamaan
alkaa säteensä
hehkua jakamaan.
Ehkä nyt elämää hämmästyt,
mutta kaamos on  
lopulta päättynyt.

Niin se aurinko asteli nukkumaan,
mutta heräsikin virkeänä unestaan...

Kaamos biisi
© Oiva Utumaa