Puhui tuuli raivoisasti,
lumihunnun päällä.
Tuprutteli aamun asti,
pakkaspäivän säällä.

Ilmaan tarinoita kuiski,
puhui sadunkieltä.
Tarun hohteen puille huiski,
myrskytuulen tieltä.

Lumihunnun lumousta,
hangen kuiskausta,
kantoi ilmaan tuulen lento
sekä oksa hento.

Satumetsä asussasi,
loistat upeasti.
Tahdon muistaa kasvojasi,
vielä iltaan asti

Vitilumi aurinkoinen,
silmäysten vanki.
Katseen kohtaa suurenmoinen,
puhdas lumihanki.

Lumihunnun lumousta
© Oiva Utumaa