Kevät on koittanut
ja suru minut unohtanut.
Se ei enää seuraa,
tervehdi viekoitellen,
kulje kanssani ja sano hei,
oli taas kiva nähdä.

Minut muisti mahdollisuus 
kantoi valoon pimeästä,
täytti taskut toiveilla,
mielen valolla,
hennoilla haaveilla
ja hersyvillä unelmilla.

Siis hyvästi tuska,
hyvästi ahdistus,
tyhjät sanat 
ja menneisyyden kahleet
ja hyvästi myöskin valheet,

mutta tervetuloa,
vihdoin ja viimein,

uusi vapauttava mahdollisuus!!!