Joskus tuntuu siltä että
ei kelpaa mihinkään,
ei millekään eikä kenellekään,
ei riitä, eikä ole minkään arvoinen.
Mitä tämä kaikki on,
elämää ohi kiiltävää,
hetkiä heikkoja,
aaltoja ahdistuksesta,
vaiko vain sittenkin
vuorovettä ajan vesisateessa.
Syliin unohduksenko
vereni kuuluu,
hiljaisuuteen
kukkaniityn ylle,
tuulten riepoteltavaksi maailmalle.
Ehkä vielä joskus
aurinko paistaa
ja olosuhteet muuttuvat.
Sanat saavat uuden merkityksen
ja silmät aukeavat.
Päiväkirja, piirrä sivusi jälleen
täyteen nuoteista,
sinfoniasta elämän arvokkaan.
Syöveri
(c) Oiva Utumaa
Kommentit