Joskus tuntuu siltä että 
ei kelpaa mihinkään, 
ei millekään eikä kenellekään,
ei riitä, eikä ole minkään arvoinen. 

Mitä tämä kaikki on, 
elämää ohi kiiltävää, 
hetkiä heikkoja, 
aaltoja ahdistuksesta, 
vaiko vain sittenkin 
vuorovettä ajan vesisateessa. 

Syliin unohduksenko
vereni kuuluu,
hiljaisuuteen
kukkaniityn ylle, 
tuulten riepoteltavaksi maailmalle. 

Ehkä vielä joskus
aurinko paistaa
ja olosuhteet muuttuvat. 
Sanat saavat uuden merkityksen
ja silmät aukeavat. 
Päiväkirja, piirrä sivusi jälleen
täyteen nuoteista, 
sinfoniasta elämän arvokkaan. 

455850064_1030736835723774_1752939920525

Syöveri
(c) Oiva Utumaa