Luonto kutsuu
ja ajaa tikanpojan puuhun.
Luonnollisesti
se jatkaa kulkuaan
vaikka ilmassa on taas
kiireen tuoksua
ja kohta kello soi
ja syksy avaa silmänsä.
Kateudesta kasvaneet
kalat uivat pois katiskasta
ja raakkusimpukat
rahisevat rahanahneille
ja vain ahneus
tarttuu onkeen.
Luonto on vielä vihreä,
mutta onneksi ei kateudesta.
Luontokastiketta
© Oiva Utumaa
Kommentit