Myrsky toi ja vei, 
pisti jälleen ajattelemaan. 

Kadut katsoivat 
unisina maailmaa, 
tuoksuivat raikkailta 
ja pakkasunelta.

Nyt myrskystä on
jäljellä vain muisto, 
vilunväreet 
ja tippalunta. 

Ehkä ensi yönä 
nukun jälleen 
levollisesti.

Hirmumyrsky
(c) Oiva Utumaa