Niin kirkkaina silmäsi loistaa
sen päivittäin nähdä mä saan.
Ne harmauden päivästä poistaa,
ne säihkyvät loistaessaan.

Sun äänesi kaukaa jo kuulen,
se kutsuna ilmassa soi.
Sen sävel soi kuiskeessa tuulen,
en vastustaa sitä mä voi.

Olet kaunis, lämmin ja valoisa
mutta silti niin arvaamaton.
Olet kaunis, lämmin ja valoisa,
siksi hyvä mun kanssasi on.

Sä päiväni jokaisen täytät,
sä ympäroit mut tunnen sen.
sä kasvosi minulle näytät,
ja olet niin ihmeellinen.

Niin paljon sä voit mulle antaa,
sen lopulta huomata sain.
Sä huomiseen voit minut kantaa,
sä olet mun omani ain.

Arvaamaton
© Oiva Utumaa