Katson laineita aavan,
yhä pohjoiseen päin.
Tiedän haaveeni saavan,
ystäväin sinut näin.
Luokses kulkuni johtaa,
ole huoleton vain,
meitä onni kun kohtaa,
onni vain armahain.
Aatoksissain,
yhä laulusi kuulen,
sointi sen armainen vain,
kutsuu kuiskeessa tuulen.
Hetkiset nää,
meidät yhteen voi liittää.
On meillä päivämme nää,
joita vuosiksi riittää.
Laulu hiljainen soittaa,
säkeen kauneimman tuon.
Taikaa armaista koittaa,
ylle vuon unen tuon.
Olet kaunista mulle,
aarre kukkivan maan,
siksi kuiskaan sen sulle,
yhä vaan uudestaan.
Aatoksissain...
Olen luonasi jälleen,
kuten huomata saat.
Lausui mies ystävälleen,
nähdä saat unen maat.
Saavu lyhtyni alle,
olkoon valsssimme tää.
Sävel soi kaipavalle,
elävää elämää.
© Oiva Utumaa
Kommentit