Taas kultaiset lehdot
odottavat malttamattomina kuuraa,
pirteitä pakkasaamuja,
lempeän valon tuokioita
ja hetkiä ennen ensilunta.
Kulki kesä polkuaan
ja asteli niityltä niitylle,
kopuutti ovelle, astui portista sisään
ja luo nyt valon tanssin sinne,
missä säteensä säihkyvät kultaa
ja hehkunsa kohoaa taivaalle,
nyt kun meillä on kuulas ruska
ja välkkeessä tanssiva hehku.
Etkö pidäkkin ruskasta,
sen vapauttavista väreistä,
sävyihin kätketyistä viesteistä,
nyt kun värit vielä hehkuvat
ja mieli on täynnä muistoja
rauhaa ja hiljaisuutta
ja kuulaan syksyn hehkua,
nyt kun tuokiot täyttyvät tunteista,
ja kultaisesta kimalluksesta
sen hetkistä ennen ensilunta,
sinä ruskanprinsessa,
joka kaivaten kullassa astelet.
ja kultaisesta kimalluksesta
sen hetkistä ennen ensilunta,
sinä ruskanprinsessa,
joka kaivaten kullassa astelet.
Ruskanprinsessa (c) Oiva Utumaa
Kommentit