Katselin taivasta sinisen yön,
se oli kaunis ja ihmeellinen.
Tuikkivan huomasin tähtien vyön,
se oli taikaa yön hiljaisuuden.
Keijut ne tanssivat usvassa vain,
kaiken sen loiston mä huomata sain.
Kuuntele hiljaista yön tunnelmaa,
kaikki on kaunista katseltavaa.

Ruusuista kauneinkin unessa on,
hän vaipui uneen niin onnelliseen.
Syliinsä kietoi yö myös puistikon,
sametin pehmeään ja rauhaiseen.
Haltiat piilossa olleetkaan ei,
heidätkin tunnelma mennessään vei.
Yö se on ollut taas ystävä mun,
sen suojaan onneen mä taas piiloudun.

Ruusuista kaunein, yön kellot soi.
Utuiseen yöhön ne tunnelman loi.
Ruusuista kaunein, yön kellot soi.
Kauneuden keskellä kuulla ne voi.

Onnellinen yö (kuvat ja teksti)

Onnellinen yö © Oiva Utumaa