Taas pilven alla pyryttää, 
sitä valkeata lunta. 
Kun hiutaleet ne maahan jää, 
niin saa peiton luomakunta.
Ja siimeksessä metsämaan, 
saavat oksat unta kantaa 
ja talvi tehdä taikojaan, 
sekä lumon lumi antaa. 

Talvi, lumi sekä hiutaleet. 
On jälleen oksan päällä koristeet. 

Ja talven sylissä luonto 
nukkuu pakkaspeiton alla, 
niin hiljaista ja rauhaisaa
ja sen uneen lauloi halla. 
Talvi on aikaa lumen, jään 
sekä pakkaspäivän riemun. 
Sinne, keskelle nietosten, 
yhä syleilyyn se vie mun. 

Talvi, lumi sekä hiutaleet, 
ovat maataan aina rakastaneet. 

Lumihiutaleita
© Oiva Utumaa