Minne kevät piiloon meni,
toivonsäde armaiseni,
kenties piiloon kuusen juureen,
mukaan lumituiskuun suureen,
seikkailemaan maailmalle,
Jupiterin loiston alle,
tervehtimään täyttä kuuta,
suutelemaan illansuuta.

Tulla takatalvi taisi,
silti kevät koittaa saisi,
joka mieltä lohduttaisi,
kesään uutteen johdattaisi.
Ehkä kevät vielä palaa, 
hetkin hellin mieltä halaa, 
tieltään pilviharson poistaa,
taivaansinen antaa loistaa. 

Niin taas tässä mietin näitä,
elämäni kevätsäitä,
kohtaloita vitsikkäitä,
sekä talven menneen jäitä.
Saavu viimein, kohta koita
kellojasi jälleen soita, 
takatalven kintereillä,
kevään korvan elonteillä.

Kaukaa kävit seikkailulla, 
tähden takaa vierailulla, 
jaksoit silti kotiin tulla,
vihoinkin on kevät mulla.
Valo tanssejasi toista, 
kaunis kevätpäivä loista. 
Kiinni tahdon pitää susta,
kesä tuo ja luottamusta.

Kevät ja takatalvi
© Oiva Utumaa