Soittaa syksy rauhan sumuaan
ja putoavat lehdet
kertovat muistojaan.
Olen valmis luopumaan,
valmis uuteen astumaan,
sortumatta miellyttämään,
avoimin mielin.
Joskus hiljaisuus on kaunista,
joskus sade joka puhdistaa,
joskus taas tuli,
joka sulattaa ja polttaa.
Tahdon löytyy huomisen,
palan elämää, ja tuntea
poltteen suonissani.
Tuhat toivetta sylissäni
kiipeän vuorelleni
ja katoan kauas sinne
missä olemassaolo ei ahdista,
toivon kipinäksi, valoksi pimeään
ja kutsuhuudoksi elämälle,
haavoittuvana mutta silti lujana.
Pala elämää (c) Oiva Utumaa
Kommentit