Loppiaisen kuu loihti sinistä taikaa
ja loi lumoaan paukkuville pakkasille,
hangille valkoisille sekä
ensiaskeleille kevään lumihunnun.
Kuu katselee taivaalta öistä avaruutta,
luo silmäyksen maahan,
sen askareisiin ja pirtteihin pieniin.
 

 
Nyt kun juhlat on juhlittu
ja saat jälleen uuden kevään,
saatat kuulla myös laulun,
sävelen hiljaisen,
kuin unesta usvaniityn.
 

 
Ei kuu aina taivaalla ole,
joskus se kujeilee,
piiloutuu usvaverhoon,
soittaa säveltään sateessa
ja luo hopeista lumoaan.
 

 
Se on vanha ja viisas,
täynnä valoa ja voimaa,
toiveita sekä lupauksia.
Arvokkaana se astelee,
paljastaen kasvonsa kujeilevat
arvokkaat ja salaperäiset,
hopeisen hymyn voiman.
 

 
Kuu on täynnä taikaa,
se loihtii myös auringon pimennyksen.

Kuunsillat sekä myös tunnelmalliset illat.

© Oiva Utumaa