Niin ne tuikkivat tähdet tänäkin
joulukuun yönä pohjolan yössä,
kuin lupaukset jotka kerran annettiin,
valoksi siniseen hämärään.
Nyt vaihtuu vuosi,
huominen ja eilinen tervehtivät toisiaan
ja jättävät jälkeensä muistoja,
tästä hetkestä ja kuluneesta vuodesta.
Muistatko vielä mitä kerran lupasit,
siis joskus silloin, muistatko.
Niin, niinhän siinä kävi...
Taas vuosi antoi ja mennessään vei,
mutta elän vielä silti, niinkuin sinäkin.
Eihän sitä huomisesta tiedä,
se koittaa ajallaan
ja tuo mukanaan Iloa, surua,
tyyntä, myrskyä
ja ehkä myös...
Niin senkun tietäisi,
niin viisas olisi,
mutta toivottavasti
kaikkea hyvää ja arvokasta
ja kultaakin kalliinpaa.
Kenties aurinkoisen vuoden,
vuosikerraksi elämään,
aiheen suureen juhlaan
ja voimia uuteen vuoteen.
Niin ja jos ei muuta
niin sielukkaita sekunteja.
© Oiva Utumaa
Kommentit