Niin kauniisti viulusi soi,
sen sävelet taivaalle piirrät.
Niin kauniisti viulusi soi,
ne sointuina elämään siirrät.

Ne sielusi kultainen kantele loi,
ne kutsuen vienosti helkkää.
Vain kaivata säveltä iloista voi
ei suruja, murhetta pelkkää.

On soinnissa tuokiot elämän tään,
myös tahtoa rohkeaa, voimaa.
Sen herkkyyden rohkean lumoihin jään,
ja kevättä soinnissaan soi maa.

Oi kukkivat kukat ja kuohuvat veet
ja tähkäpäät laaksossa laihon.
Taas elämän liekeistä sointuja teet
myös hetkistä surun ja kaihon.

Niin aidosti loistaa saa silmäni mun
kun nähdä saan elämän liekin.
Taas kuuntelen säveltä soittosi sun,
se minne mun ikinä viekin.

Niin kauniisti viulusi soi,
sen sävelet taivaalle piirrät.
Niin kauniisti viulusi soi,
sen sävelet sydämeen siirrät.

Viulusi soi © Oiva Utumaa