Lumi kantaa valoa, 
hiljaisuutta pakkassäässä,
ilmansuuntia ympärillään, muistoja
sekä lupauksen tulevasta 
ja tuokion sinisen.

Niin helposti voi taas liitää taivaalle,
tunnustella sinettä sen, aistia sen untuvaa,
sametin sinisiä sävyjä ja haaveilla 
ja tuntea olevansa kotona.
Turvassa maailman katseilta.

Sanoin minä ja haaveisiini taas vaivun.

Nyt kun kylmä ja kaunis on maa,
mutta tuokioiltaan lämmin,
ja tuoksuu lumelta...

jonka luoja muistaa lapsiaan.

Niin ystäväni, kuin myös sinuakin. 
Supia suomalaista.

Lumen tuoksussa

© Oiva Utumaa