Minä olen kesä,
joka saa syreenit 
hehkumaan sinisinä 
ja mustarastaan 
soittamaan huiluansa, 
auringon säteet purjehtimaan 
aavanmeren aalloilla 
sekä tuulen puhumaan 
unelmista ja kaipauksesta. 

 

Olen myös kaunis kiitos, 
muisto jonka sinäkin muistat 
nyt kun aikaa vielä on 
ja tuokiot tanssivat tuulessa,
ja kun taivas tuoksuu toiveilta.

 

Olen myös osa sitä kaikkea, 
joka muistojen peilistä katsoo 
ja huominen syliinssään kantaa, 
täynnä toiveita, pettymyksiä, 
mutta myös palavaa halua, 
sekä perisiantamattomuutta 
aloittaa alusta.

 

Kaiken kaikkiaan siis,
värikäs kuin unelma,
samettinen sinitaivas,
mutta totta.