Täydenkuun taivaan alla
tanssivat loimut liekkien
ja minä nauran hiljaa,
kuin eksyksissä,mutta viisaana.
 
Ilta loihti taikojaan,
nauravaa, villiä vapautta,
suunnitellen suuria.
 
Valovuosien päässä,
arki näyttää pieneltä,
kiireeltä kantapään,
ajan ainaisen hampaan.
 
Tänään on sen aika jolloin
pohjoinen puhuu,
helmipöllö huokaa,
ja aika kulkee armahtaen.
 
On aika myös sen,
jonka muistojen kullassa,
tahdon elää yhä uudelleen,
 
kun taas revontulet tanssivat
toiveiden taivaani yllä.
 
oiva_utumaa_official_1694548620795.jpg