Öinen kiusaus syleilee 
yön unohtamaa,
unetonta kulkijaa.

Ahdistus hiipii hiljaisin 
askelin, sipsutellen 
tuttuun tapaansa tuvasta kamariin.

Se hiipii hiljaa, kuin varkain.

Suden hetki sanot sinä,
ketuttaa sanon minä.

Varjonliekki, vapaudenvalo, 
unohdettu, turvallinen ja tuttu.

Aaveet syvällä sielussa tanssivat,
ajatukset aivoja ahdistavat,
kiusaukset keskeneräiset, 
pienet ja hennot.

Mikä ihme näitä yöntunteja vaivaa,
kun outoja kuvia maalaavat.

Pimeästä puhuvat, 
kiusauksilla kutsuvat,
tunteilla tuittuisilla.

Niin, tunteethan ne on Turusellakin,
mutta kuka lohduttaisi Nyytiä...