Sumuunsa kietoi Marraskuu.
Hetken antoi aikaa.
Jutteli muistoja, hiljaisia, hauraita,
myös surullisia.
Mitä siitä vaikka vuosiani häviänkin
ja tunteitani tuhlainen.
Tiedän silti mihin pystyn,
mitä toivon ja mitä unelmani
korviini kuiskivat.
Nuo hullut haaveet,
jotka polkuni varrella kukkivat.
Kuin nauraen, välillä kutsuen,
ohjaten, oman elämänsä onnellista.
Olen yhä tuo Taivaanrannan maalari,
oman elämän onnellinen,
joka etsii, löytää ja kadottaa,
mutta on silti onnellinen,
myös surullisena.
Sumussa marraskuun
© Oiva Utumaa
Kommentit