Syksyn kultaiset lehdet, 
tuulessa tanssivat muistot, 
unta pilvien lomassa.

Muistot luovat lohtuaan, 
kohta sataa lunta,
sametin pehmeää rauhaa. 

Taas untani katson, 
vihreitä niittyjä, 
päiviä kultaisia, 
aikaa jolloin arki
tuoksui unelmille. 

Niin lauluni tein, 
virteni viritin, 
kaihon, riemun
ja kaipauksen. 

Jätin pois ahdistuksen, 
varjot, ilkeät kielet
ja annoin elämän
heittää kuperkeikkaa. 

Ota vastaan, 
ole avoin
ja tunne taas
elämän nälkää.

© Oiva Utumaa