Joskus olet julma, toisinaan vakava. 
Tänään kujeilit kevään ja syksyn sylissä
suurimpana tähtenä, päivän paisteena.
Totta, edelleen olet.
Tuoksussa ruusujen, laulussa satakielen, 
lehdillä koivujen.
Hetkissä eilisen, hetkissä huomisen.
Päivän säteeni tuo. 
On suloiset kasvosi nuo.
Keskikesän valossa (kuvat ja teksti)
© Oiva Utumaa