Annoin ajatusten liitää,
kohota korkealle,
seikkailla vapaasti,
rohkeina ja vallattomina,
kunnes muistin.
Kohta on se hetki
kun päivä ja yö ovat
yhtä pitkät.
Jää hyvästi kesä,
valoisa aika,
niityn perhoset,
liplattavat laineet
ja sudenkorennot.
Jään teitä kaipaamaan,
suruperhosen siivin.
On jatkettava,
kohdattava
ja unohdettava,
annettava anteeksi,
tehdävä tilaa muistoille.
ja otettava vastaa uutta.
Kuinka vaikeata
voikaan olla luopua.
Päivä ja yö
ovat yhtä pitkät
ja on kuin eilinen
ja huominen kohtaisivat
käsi kädessä,
puoliksi valossa
ja puoliksi varjossa,
mutta kuitenkin,
puolessa välissä matkaa.
Aina uuden alun edessä.
Kommentit