Valon lapsi, kulta hapsi,
kuulas kissankellon mieli.
Laula maassa, kukka haassa,
yhä soimaan suomen kieli.

Yli vuoren, saaren meren,
päivän valoon, illan suulla.
Soljuessa sydänveren,
yhä tahdon sitä kuulla.

Siellä missä lapset suomen
saavat pakkas aamuun lunta.
Siellä missä kukat tuomen
luovat toukokuista unta.

Siellä tiellä, syksyn tiellä, 
missä sielun täyttää kaipuu,
lemmen tuska, kuulas ruska,
missä suomen kieli taipuu.

Kissankellon mieli © Oiva Utumaa