Kevät siivoaa kaappejaan. 
Se siivoaa myös minua.
Pyyhkii pölyt otsaltani
ja muistot kirvelevät
sielunsopukoista,
kutitellen ja kutsuen,
hyväntahtoisesti. 

Yhden takeistani riisuin, 
sen talvisen, 
silti moneen muistoon
unohduin, 
kunnes havahduin. 
Aika kulkee eteenpäin. 

Puron solinana
se tervehtii keväisin,
valonvoimana kesäisin
ja ruskan kultana syksyisin, 
mutta unisin silmin talvisin. 

Kevät pyyhki pölyt otsaltani
ja surut silmistäni. 
Vapautti kahleista
ja antoi voimaa
sekä ymmärrystä. 

Kevät oi, oi kevät oi. 
Taas linnunlauluna
sielussa soi.

Kevät oi, oi kevät oi. 
En mitään muuta mä 
kaivata voi.

Kevätsiivous
© Oiva Utumaa