Kuume on laskenut 
ja päänsärky helpottanut. 
Jalat eivät enää särje 
ja kaikki tuntuu helpommalta.
 
Tänään ei satu.
Olenko siis olemassa,
elänkö siis. 
 
Koko kuu on ollut
yhtä tuskaa. 
Ahdistavaa kipuilua
ja arvaamattomia
vilunväreitä. 
 
Vuotavaa nenää, 
yskiviä keuhkoja, 
valvottuja tunteja 
ja huonoja uutisia. 
 
Maailmalla tuulee, 
sattuu ja tapahtuu, 
uutisethan sen tietävät. 
 
Nyt tuntuu siltä että
muistot ovat kultaa 
ja tuoksut tuntuvat raikkailta, 
kuin luonto dokumentista
jota juuri katson.
 
Vielä nenä niiskuttaa
ja yskä korventaa rintaa. 
Eli siis lisää kahvia ja tupakkaa. 
 
Kuume ja särky  
© Oiva Utumaa