En minä yksinäisyyttä juhli,
sytytä kynttilää ahdistukselle
jonka sävelmä pimeän
sylissä kehrää
ja joka voimansa
varjoista raastaa ja kuiskii
jäätävät terveiset
kun huokaus viimeinen
lausui jo jäähyväiset
ja kun pirut polkkaansa tanssivat.
Miksi minut siunattiin,
juhlaa juhlimaan laitettiin,
unohdusta, raastavaa,
unelmoimaan
huomisesta, päivästä
joka koskaan ei koittanut.
Olen sävelmä eksyneelle
raikas ja vapauttava
toiveiden taivaan alla,
askelin kukon
tuoma huomen
joka jo minuutin pidempi
unohduksen eilisen
juhlaa jo on.
Pimeän sylissä © Oiva Utumaa
Kommentit