Vielä laulavat rastaat,
nyt kun aurinko sateen jälkeen
pilven takaa kurkkii,
kun luonto tuoksuu raikkaalle,
sadepisaran laululle,
lehtisammaleelle
ja virkistävälle usvalle.
Jokivarressa astelee bambi,
ylväänä ja määrätietoisena
vaikka taisikin pelästyä
kun noin vain vastaan kävelin,
metsän peikko, poika poloinen.
Metsässä asuu taikaa,
kiehtovaa ja kutsuvaa,
sitä jotain josta pidän,
sitä jotain jota hengitän,
sitä jotain...
ja sitä suomenniemen sointia.
Heinäkuinen tuokiokuva © Oiva Utumaa
Kommentit