Eilen aika seisoi,
istui vain hiljaa,
taisi olla hukassa itsekin.
Tärkeää on ystävyys,
tiesi kertoa kuitenkin,
sympatia sielujen,
syvä ymmärrys,
myös ne heikoudet
ja se inhimilisyys.
Ei se turha syyllisyys,
tuo sielua jäytävä sairaus
ja riittämättömyys.
Sen kun oppisi joskus uskomaan,
ja suostuisi korvissaan kuulemaan.
Sinä sateen ja varjon lapsi.
Olet riittävä, juuri tuollaisena,
myös itkuisena.
Sateen ja varjon lapsi © Oiva Utumaa
Kommentit