Saapui suru,
syliin ihmisen,
tupaan sydämen.
Saapui suru,
sammui valo pois,
unten rantojen.
Koitti hiljainen,
hetki sumuinen,
hetki harmauden.
Yhä kuitenkin,
sävel kaukainen,
kuiskii sävelen.
Piirtyy eilinen,
sekaan vuosien,
pisaraksi,
sekaan sateiden.
Hetki hiljainen,
on osa vuosien,
helisee vain huominen.
Soita aamun koi,
siltaa huomiseen,
kultaa säveliin.
Sateessa ja tuulessa
© Oiva Utumaa
Kommentit