Kas kummaa, veri mouruaa, 
se ei kulje enää hiljaa. 
Katsos ehkä se on osa, 
sitä luomakunnan viljaa. 

Suonista aivoihin 
se virtaa ja vaatii 
ja ehkä vielä pikaisen 
sotasuunnitelman laatii,  
taas se niihin pikku vaivoihin 
jotka pulppusivat aivoihin. 

Ja missä kosket kuohuvat,
taas leppymättä soljuvat, 
niin siellä virrat kutsuvat 
taas vaistot villit kohtaavat. 

https://www.facebook.com/NorjalainenMetsakissaBellefoxys

© Oiva Utumaa