Sinä kesänä linnut lauloivat pitkään, 
paljon pidempään kuin muina kesinä,
vaikka juhannus oli mennyt jo aikaa sitten.

 

Ja niin ne tanssivat niityllä  haaveet
ja ne kertoivat tarinoita lämmöstä, 
lensivät ristiin rastiin, perhosen siivin 
ja tuoksuivat metsämansikoilta.

 

Kesämieli oli vallaton. 
Täynnä valoa ja vapautta
ja niitä hulluja haaveita, ehkä tuhmiakin, 
tai ehkä rohkeita, mutta kuitenkin aina niin ihania.

 

Tartuin hetkeen, tuohon ohikiitävään
ja annoin poutapilven maalata muistojaan,
sinitaivaan suloisin sävelin.

 

Mutta tiesitkö mitä ystäväni. 
Ethän pidä minua hulluna
sillä poutapäivät kuiskaavat nimeäsi
ja olet minulle edelleenkin tärkeä.