Oli kuulemma ollut ikävä.
Katsettani, lauseitani,
sointiani ja minua.
Siis mitä Ihmettä.
 
Voi luoja, mitä Ihmettä.
Tätä korutonta kokonaisuutta.
 
No enpä olisi uskonut,
mutta halataan vielä kun keritään.
 
Taidat pitää minusta.
Kaikkea sitä sattuukin.
 
Niin minäkin sinusta.
Ujosti ja aidosti.
 
 
Ujosti ja aidosti  © Oiva Utumaa