Sadepäivänä on kaunista.
Linnut eivät laula,
on hiljaista.
Pisarat putoilevat
tuomenoksille
ja aurinko nukkuu.
On vain hetki,
tämä pieni hetki.
Saan levätä,
saan olla hiljaa,
kasvaa ja uudistua.
En ollut elänyt vuosiin,
kulkenut vain hiljaa
samoin askelin,
polkua eilisen,
kuin varjo,
ollut kylmä kuin kivi,
kuin pelkkä varjo vain,
vuosien huokausten.
Joskus aika pysähtyy
ja hetket sen saa nähdä toisin.
Väreissä.
Sateen jälkeiset värit tervehtivät minua.
Ne tuovat mukanaan auringon,
värit ja kaipauksen ja viitovat tietä huomiseen
ja puhdistivat aavat.
aamuun uuteen, päivään koittavaan.
En nää piittaa muusta,
sillä adepäivänä on kaunista.
Sadepäivänä on kaunista
© Oiva Utumaa
Kommentit