Saavuit hiljaa, varkain,
kuin kiusaten minua.
Annoit hymysi loistaa,
kasvojesi hehkua
ja tuultesi tuivertaa.

Joskus silloin,
en pitänyt tavastasi saapua,
viedä minulta kesää,
sitä ainutta, lapsuuden.

Mutta nyt,
kun aikaa
on jo kulunut,
jopa odotan sinua,
ruskassa.

Olenkohan tullut vanhaksi.
Minä, keski-ikäinen kesän lapsi.

Kesästä syksyyn © Oiva Utumaa
Kommentit