Runot saavat nauramaan,
huutamaan tuskasta
heräämään ja oivaltamaan.
Kuinka hienoja sen säkeet
voivatkaan olla,
täynnä verta, lihaa ja luuta,
kaipausta kummaa,
ja tuskantulkintaa tummaa.
Ne myös lohduttavat,
kertovat unelmista,
eivät paina paljoakaan
ja saavat nauramaan.
Tanssiin ne kutsuvat useinkin,
kuiskivat aamukasteesta,
ovat tätä päivää
ja lähettävät terveisiä.
Joskus ne taas kujeilevat,
ovat hullunkurisia ja hauskoja,
vievät ylös, ulos, lenkille
ja perseen, puiston penkille,
mutta toisinaan ne vain rupattelevat
aamukusen lorotuksesta,
ja siitä saamattomasta,
palkan korotuksesta.
Runot (c) Oiva Utumaa
Kommentit