Puhutteleva hiljaisuus, 
arkiset askareet, 
muistot jotka omikseni tunnen. 

Häivähdys eilisesta
ja ripaus pakkasen
puremaa kirpeyttä. 

Tähänkö loppui kesä, 
linnunlaulut ja perhosen lento. 

Saapui tupaani syys, 
kuulas ja kirkas, 
mutta omakseni onni. 

Kurkkii ikunasta huominen, 
kuiskii kaipauksesta, 
ja tanssii liekeissä.

Hetkestä hetkeen
se soittaa sinisen soolonsa
ja muistaa myös sinua. 

Olen tänään onnellinen. 
Ehkä juuri siksi. 

Huominen ikkunasta © Oiva Utumaa