Eilen aika seisoi,
istui vain hiljaa,
taisi olla hukassa itsekkin.
 
Tärkeää on ystävyys,
tiesi kertoa kuitenkin,
sympatia sielujen,
syvä ymmärrys,
ja myös heikkoudet
sekä inhimillisyys.
 
Ei se turha syyllisyys,
tuo sielua raastava sairaus
ja riittämättömyys.
 
Sen kun oppisi
joskus uskomaan,
ja suostuisi sanat
lohdun kuulemaan
sekä sanomansa,
vastaanottamaan. 
 
Sinä sateen
ja varjon lapsi.
Olet riittävä,
juuri tuollaisena,
myös itkuisena.
 
DSCN9769%20%E2%80%93%20kopio.jpg
Sateen ja varjon lapsi (remix version)
(c) Oiva Utumaa