valo tanssii hiuksillansa.
Säteet päivän varjot voitti,
loivat sieluun lohtuansa.
Päivänpaiste tunnelmainen,
alku uusi anna,
mustarastaan huilumainen,
laulu yhä kanna.

kevätlehdon vuokot,
pikkulinnun laulun mukaan,
maksettuina ruokot.
Metsän käki, kukka väki,
äänet kevään kiiri.
Nyt kun tuulee, niitä kuulee
lehdon seurapiiri.

suvituuli soittaa,
täällä missä aamuun asti
valonsäde koittaa.
Tykkään olla suomalainen,
suomalainen aito.
Onhan mulla siihen mainen,
katajainen taito.

saapuu kurkiaurat,
maassa jossa ajan ehtoon,
itket sekä naurat.
Maassa jossa sarastavat
aamut valon taikaa.
Maassa jota koristavat
neljä vuodenaikaa.

Koitti kevät, mieli hyvä,
tuomenkukan tuokioita.
Kevätlehdon miete syvä,
kiiri ilmaan vainioilta.
Päivänsäde, lohdutusta
vielä hetki loista,
aurinkoista kimallusta
taivaansinen toista.
Kevätlehdo loru (c) Oiva Utumaa
Kommentit