Näen selän aavan, koen raikkaan tuulen
ja kaukaisuuden, kutsuvan.
Näen karun luodon ja ylväät tyrskyt
myös poutapilvet, valkeat.
Näen purjeet laivan, kajon kaukaisuuden
ja myös sinitaivaan hohtavan.
Koen tilavuutta, koruttomuutta,
kun horisonttiin katsastan.
En kohtaa kuuta, vain avaruutta
ja kaukaisuutta kutsuvaa.
Oi, sä meri aava,
miksi mieltä kiehdot
sä pienen ihmisen.
Mistä myrsky tulee,
minne aallot menee
ja missä kaikki rannat on?
Vain taivas tietää, ehkä täysikuu
tai jossain siellä, tuulensuu.
Yhä mieltä kiehtoo, aalto aavan suuri
niin leudot tuulet kuin myös myrskytkin.
Ota minut mukaan, ulapalle matkaan.
Vie minut sinne, kauas vapauteen.
Kaukaisuutta ja rannan haaveilija
© Oiva Utumaa
Kommentit