Istun taikka kävelen
perse soittaa sävelen,
tunteella ja taidolla
aina yhtä aidolla.
Joskus sitä raukaisee,
palkeet senkun naukaisee.
Antaa tulla tupsahtaa
muuten sitä rupsahtaa.
Kipakoita käänteitä,
maailmalla narahtaa.
Ilmavia äänteitä,
taikka itku parantaa.
Hetkille on aikansa,
lahjomaton taikansa.
Aina jossain sihisee,
henkikulta pihisee.
Antaa tulla tupsahtaa
muuten sitä rupsahtaa.
Tupsahtaa jos tupsahtaa
muuten kuolla kupsahtaa.
Siis minkäs sille voi,
kun sävel kaunis soi.
Se hetket aateloi,
ja tulta salamoi.
Istun taikka kävelen
soimaan saatan sävelen.
Vaan entäpäs jos makaisin
ja kiskoisin sen takaisin...
Kuvat ja teksti © Oiva Utumaa
Kommentit