Jos lintu olisin, lentäisin 
taivaalla korkealla, 
tähdistä suunnistaisin
ja antaisin pasaatituulten
lämmittää siipiäni. 

Pesäni rakentaisin ystävyydestä,
terveestä vuorovaikutuksesta, 
itkusta ja naurusta, 
kaipauksesta ja vastuusta. 

Siellä olisi siistiä 
ja siellä myös mielikuvitus
lentää saisi ja liitää 
ja siellä myös tuntuisi 
kotoisalta ja mukavalta, 
eikä siellä tuntisi 
oloaan hylätyksi. 

Siellä korkealla 
rantakoivun latvassa, 
lempeiden aaltojen rannassa, 
kotiseudulla valoisten
ajatusten rannan, 
siellä missä satakielikin
suomeksi laulaa, 
siellä pesäni olisi.

Lintu ja pesä
© Oiva Utumaa