Ehkä kuulunkin tänne,
vällyni alle kuorsaamaan,
talviuntani nukkumaan,
pois maailman murheista.
Ehkä aurinko vielä nousee
ja paistaa taivaalta hymyillen,
sulattaa silmäni auki
ja saa taas jalkani kantamaan,
ja korvani kuulemaan
ja nenäni niiskuttamaan.
Ehkä talvi onkin vain uni,
kuva jota taivaalle heijastetaan,
tähtitarhan tuikkeeksi
ja revontulten tanssiksi,
pakkaseksi paukkumaan.
Ehkä pimeys on vain
valon vastakohta,
romanttinen hetki
jota täysikuu valaisee.
Ja ehkä itse olen myös tähti,
pieni hetki joka taivaalta tuikkii,
eilisestä huomiseen,
luoden lumoaan.
Tai ehkä vain kuulun tänne,
Otavan tähdistä uneksimaan,
vällyn alle kuorsaamaan,
perhosena vatsassa kutittelemaan,
ja Pohjantähdestä suunnistamaan.
(©) Kaamospeiton alle
Oiva Utumaa
Kommentit