Lumi on tänään
ujolla tuulella, 
se ei sada räntänä
omanapuille kukkiville. 

Ui vain kadulla 
lätäköstä lätäkköön, 
kylmä hiki otsallaan
ja polskuttelee jalkakäytävän 
yli toiselle puolelle katua
ja koittaa vielä 
kerran karata takaisin, 
laduiksi hangille 
ja nietoksiksi pientareille
ja olla onnellinen. 

Kerran viimeisen 
talvena tänä, 
kun kenelläkään 
ei ole nimipäivää 
ja kalenterissa lukee
karkauspäivä. 

Itse karkaan kesään, 
uuteen kevääseen,
pois aivastuksista
ja kolotuksesta, rohkeasti
ja määrätietoisesti, 
onnellisena, vastaan ottaen. 

Karkauspäivän lumi
© Oiva Utumaa